Uhraan vielä yhden viestin vanhoille muistiinpanoilleni.
Otsikon mukainen Ylen dokumentti oli mielenkiintoinen. Se kertoi kuinka pienellä piirilä, muutamilla suvuilla on ollut suuri valta tehdä tästä maasta sellainen kuin siitä tuli. Itse kuulun metsäläisiin. Sukuni on sivistyksessä ainakin sata vuotta eliittiä jäljessä.
Mutta tämä johdantona siihen sitaattiin, jonka ohjelmasta laitoin ylös.
Ihminen on jokaisena aikana tietämättään naamio, puhdasta nykyhetkeä, siihen lukittu. Mutta ihminen ei voi paeta viestiä menneestä, vanhempien kokemuksista. Tieto siitä on ihmisen silmissä.
Itselläni osuu kuin nenä päähän. Tunnistan sen ja kipuilen. Enempää en aihetta avaa. Haluan vielä olla mukana työelämässäkin. On ihanaa, että niin moni ihminen on tullut ulos kaapista. Viimeisimpänä löysin ihan sattumalta vai liekkö Jumalan johdatuksesta seuraavat biisit
Nikke Ankara: Värifilmi ja Leima
meerilii 